Tammettu virta (Iijoki, #2)

Koti, isä ja kansankoulu ovat hallitsevia asioita Jokijärven pojan laajenevassa elämänkentässä. Koulu on järven takana, mutta suurempi ongelma kuin ylitettävä järvi on jokapäiväinen pärjääminen koulun ja vastarannan vaativassa maailmassa, jossa herkän ja pätemishaluisen pojan on yritettävä ”monen herran” palvelemista. Vielä tärkeämpää kuin opettajan miellyttäminen on isojen poikien suosio – ja paljon vaativampaa. Siksi numerot yhä vain huononevat kermapullosta ja pikku kantelusta huolimatta. Ongelmia todella riittää, sillä veronsa vaatii myös pojan heräävä sukupuolisuus, ja kaiken kukkuraksi on korttipiru, suvun miesten perinteellinen vainoaja, ottanut hänet pauloihinsa.

Kotona mielialoja hallitsee isä, joka savotoilla viipyessäänkin on voimakkaasti läsnä Kallioniemen tuvassa ja ennen kaikkea Kalle-pojan ajatuksissa. Isän luonne on voimakas ja ristiriitainen, ja hänen vaikutuksensa pojan elämässä on yhtaikaa kotiin sulkeva ja maailmaa räjähdysmäisesti avaava. Isän ja äidin avioliitto on yksi merkillisimpiä ja kirjallisuudessamme parhaiten kuvattuja.

Pojan ikävuosien myötä selkosten maailma avautuu hänelle ja lukijalle laajenevin kehin. Isän asema työnjohtajana avaa pojalle savottatyömaat ja niiden värikkäät ihmiset, joiden kautta tulee tieto myös laajemmista yhteiskunnallisista ongelmista, pula-ajasta ja kärjistyvistä luokkatunteista. Niiden merkkinä riippuu Jokijärvelläkin jo muutamien talojen seinällä suojeluskuntakivääri, ja yhtä merkitsevästi se Hiltu-Jakin, railakaspuheisen naapurin seinältä puuttuu…

Kalle Päätalon Iijoki-sarja on kasvamassa kiintoisaksi suomalaisen yhteiskunnan kuvaksi, joka harkitun suppeasta näkökulmasta käsin avautuu laajana ja todistusvoimaisena.