Graniittijalka

Ihmiset kursivat itseään kokoon sisällissodan jälkeisessä Suomessa. Hilma lupaa kuolevalle äidilleen, että hänen ja Aukustin talosta tulee jotain tavallista kotia enemmän. Hän piilottaa kivijalkaan suvunmittaisen yhteyden siemenen, ja turvaa näin lastensa ja lastenlastensa tulevaisuuden.
”Poimin takin taskusta villakankaisen mytyn ja laskin sen valmiiksi saamaani kuoppaan.
– Suojaa, varjele. Älä anna pahan koskaan koskettaa. Pidä turvassa, omana…”
Talo jää tyhjilleen Hilman poistuttua tuonilmaisiin pian Aukustin jälkeen. Hilman tytär Laila asuu toisaalla, kunnes hänen tyttärensä Eeva alkaa odottaa aviotonta lasta 60-luvun alussa. Laila piilottaa Eevan ja häpeän keskelle metsää lapsuudenkotiinsa, josta hän on omasta tahdostaan vieraantunut.
Talo sulkee sisäänsä Hilman jälkeläisten salaisuuksia ja suruja, iloakin, kunnes se siirtyy vuosituhannen vaihteessa toiselle suvulle. Talon yhteys sen sisällä asuviin kaksijalkaisiin katkeaa. Silti eräänä päivänä taivaalta putoaa taas valkoinen liljankukka, ja hirret väreilevät tuttua lämpöä.
Graniittijalka on yhden suvun tarina, jossa ääneen pääsevät myös heitä suojaavat seinät.